Nyt kun olen ollut ulkomailla olen huomannut että olen ehkä ennemmän suomalainen kuin olisin edes ajatellut. Jätän kengät eteiseen, hikoilen koko ajan koska on liian kuuma minulle ja olen ollut tosi yllättynyt että olut voi olla niin hyvää ja halpaa. Kun olen koulussa suomalaisten kanssa tuntuu hyvältä ja kun kuuntelen suomea kadulla hymyilen tsekseni. En tiedä vielä mitä on minulle tapahtunut, mutta kuusi vuotta on pitkä aika, ja se näkyy. En ajatele itseäni vain meksikolaisena, mutta en voi oikeasti sanoa että olen jotain muuta kuin joku tyyppi joka asui Suomessa kauan ja jolla on nyt, ulkomailla, vähän Suomi-ikävä.

Joka tapauksessa, ei ole niin ikävä että voisin juoda piimää. Salmari on tervetullut.