With the main summer season now over, the yearly “what have I learned from practicing endurance sports this year” LinkedIn post below. Previous versions here and here.
Nothing bad lasts 100 years: the first 30 km of Vasaloppet, once the excitement of the first hill is over, are quite flat and frankly boring. So boring, in fact, that I started to doubt I’d finish as I wondered whether I’d stand another 60 km of the same thing. Thankfully, the hills started and the fun began.
Have fun but keep your eyes open: one of the disadvantages of such a big race (15k participants this year) is that skill levels vary greatly and that can cause dangerous situations without a lot of space or time to react. I was very happy to be 9 km away from the finish line in one piece when a person in front of me started braking on the left lane in a short pause between two descents. With the speed I had I would have rammed them with disastrous results, the slope was too icy to brake in time and I couldn’t change lane safely, so the next best thing was to throw myself at the snowbank on the side of the track. They didn’t even notice I probably saved us both.
Get media training: I ended up giving 3 interviews to Swedish media, including one live to the public broadcaster, Mexican skiers being a rather exotic bird.
Don’t take yourself too seriously: the aforementioned SVT interview is rather bizarre, so naturally we used it to introduce me to our Nordic team.
Roll with the punches: I got stung by a bee right above the left eyebrow on the bike around 35 km away from the second transition in Ironman 70.3 Jönköping and there was no medical attention before getting off the bike, so had to pedal while my forehead was throbbing. Thankfully I didn’t get an allergic reaction, a paramedic removed the sting in T2, and I could finish the race.
Follow your curiosity and take your chances: I stayed for the award ceremony in Jönköping, which I never do because I’m in the bottom half of my age group, just because I wanted to see what’s what. The World Championship was slated to be in Lahti, Finland, a month and half away, and long story short, one ticket rolled down enough I could take it! Compete in a world class event, right on my doorstep. Wow.
It’s ok to open up about impostor syndrome: for a while after it sank in that I was going to compete against the best in the world I panicked. I worried about not belonging in that “room”. Coach reminded me I won my ticket fair and square.
Never stop learning: one week before the WC, while watching a video, I found a technique improvement that ended up shaving almost 5 minutes off my swimming time in Lahti, and it’s the most stupid little detail.
Listen to the data, not just your gut: I knew it might rain but didn’t take my jacket after the WC swim, only cycling sleeves because the sky looked clear enough. It poured the whole ride, 13 degrees with wind around 12 m/s in some places and the sleeves were soaked through anyway and useless.
Follow your plan through: During the bike section of the WC I lost count of how many people overtook me, as I tried to stay in my power zone rather than going head-to-head with the competition. I knew the cycling route was challenging and with the weather even more so, with a difficult half marathon still ahead. 20km before the second transition I started seeing people on the side of the road who looked like they were abandoning the race with aluminium blankets. I saw even more people in blankets in T2, with what looked like hypothermia. I also stayed in my power zone during the run and even the two leg-breaking 3km ascents went fine, and finished the race almost ten minutes below my previous PB.
Give back to the people around you: I always try to be friendly and joke a little with the spectators and volunteers in races, but this year especially so. Thinking about all their effort, the years we spent in lockdown and feeling their support when you’re not necessarily 100% makes me very grateful. I want to contribute to that human connection.
Uusi hallitus haluaa rajoittaa maahanmuuttoa niin tiukasti, ettei tänne tulla pian töihinkään. Suomen taloudelle suuntaus on haitaksi, ja osa ehdotetuista muutoksista aiheuttavat vain lisäkuluja veronmaksajille, sanovat henkilöstövuokrauksen ammattilaiset.
Uusi hallitusohjelma kiristää maahanmuuton vaatimuksia niin, että ulkomaalaisten työntekijöiden tuleminen Suomeen vaikeutuu entisestään. Tilanne huolestuttaa henkilöstövuokrausyrityksiä.
– Tuore hallitusohjelma ei houkuttele ketään Suomeen työskentelemään, sanoo henkilöstövuokrauksesta tunnetun palveluyhtiö Baronan kansainvälisestä työvoimasta vastaava johtaja Elina Koskela.
Hänestä esimerkiksi jatkuvan oleskeluluvan saamisen kiristäminen on melko kohtuutonta osaajille, jotka luovat kansainvälistä uraa.
– Jos jääminen Suomeen on helppoa, he saattavat jäädä, mutta lähtökohtaisesti eivät ole kiinnostuneet Suomesta. Osaajat menevät sinne, missä työt ovat, Koskela sanoo.
Suomi kuitenkin kaipaa kipeästi ulkomaalaisia työntekijöitä. Työikäisten määrä maassamme kääntyi laskuun vuonna 2010, ja ilmiö on hidastanut talouskasvuamme jo vuosikymmenen.
Osaajat menevät sinne, missä työt ovat.
Tämä väestörakenteen muutos alkaa rapauttaa talouskasvuamme pysyvästi 2030-luvulla, jolloin ennätyspienet ikäluokat ovat varttuneet työikäisiksi.
Työtä on, mutta tekijöitä ei – lisäksi suuret ikäluokat tarvitsevat hoivaa sekä eläkkeiden maksajia. Vanhuuseläkkeelle siirtyy vuosittain keskimäärin 10 000 henkilöä enemmän kuin työmarkkinoille tulee nuoria.
Kesäkuussa työ- ja elinkeinoministeriö arvioi, että 130 000 työsuhdetta jäi 12 kuukauden aikana syntymättä, koska tarjolla olevalle työlle ei löytynyt tekijöitä.
Yksi ratkaisu työvoimapulaan löytyisi maahanmuutosta.
Maahanmuutto vaikuttaa suoraan talouteemme
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) tuore hallitus linjaa hallitusohjelmassaan sellaisia kiristyksiä Suomen maahanmuuttopolitiikalle, että niillä työperäinen maahanmuutto tuskin tulee ainakaan lisääntymään.
– Yleisesti ottaen Suomessa ollaan menossa aivan väärään suuntaan. Kun tarkastelee yhteiskuntamme haasteita muihin länsimaihin ja Pohjoismaihin verrattuna, olemme yhdessä asiassa jääneet muista jälkeen: maahanmuutossa. Se vaikuttaa suoraan talouteemme, sanoo henkilöstövuokrausyritys Academic Workin toimitusjohtaja Laura Christie.
– Keskitymme liikaa ajattelemaan ulkomaalaisten työntekijöiden tuomia uhkia sen sijaan, että miettisimme, mitä hyötyä siitä on, että työntekijät tulevat muualta, sanoo Academic Worksin toimitusjohtaja Laura Christie.
Vuonna 2035 Suomessa arvioidaan olevan 100 000 alle 15-vuotiasta vähemmän kuin nyt, Christie muistuttaa. Muutos tulee olemaan raju – ja jo on tuloillaan.
– Olemme jo pahasti jäljessä, ja haasteen paikkaaminen on mahdotonta, vaikka kuinka lisäisimme maahanmuuttoa. En näe väestönkehityksellemme ja sen tuomille ongelmille muuta ratkaisua kuin maahanmuuton, sillä syntyvyyden kasvusta ei ole ratkaisuksi. Pitää tietysti ottaa opiksi esimerkiksi Ruotsin maahanmuuttohaasteista, mutta tässä tilanteessa rajojen sulkeminen ei toimi.
Useilla toimialoilla työvoiman tarve ei edes täyttyisi, vaikka alalla jo työskentelevien ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden määrä tuplattaisiin, arvioi työ- ja elinkeinoministeriö tammikuussa.
Vain ICT-alalla kansainväliset osaajat paikkaisivat vajeen lähes kokonaan, mutta varsinkin sosiaali- ja terveysalat olisivat tuplauksenkin jälkeen yhä vajaamiehitettyjä.
Ministeriön mukaan ulkomaisen työvoiman tarve on vuosittain kymmeniä tuhansia henkilöitä.
Tarpeeton uudistus aiheuttaa vain kuluja
Uusi hallitusohjelma linjaa, että mikäli ulkomaisen työntekijän työsuhde loppuu eikä hän saa uutta työtä kolmessa kuukaudessa, hänen on poistuttava Suomesta. Rekrytointiammattilaisten Laura Christien ja Elina Koskelan mielestä vaatimus on erittäin kova, varsinkin nykyisessä taloustilanteessa.
– Asiantuntijatehtävissä ei ole tavatonta, että työnhaku kestää 3 kuukautta. Valintoja pitää hyväksyttää esimerkiksi ulkomaisissa emoyhtiöissä. Tällainen laki synnyttää henkisesti paineistavan tilanteen. Menetämme ulkomaisia osaajia, koska he eivät koe olevansa tervetulleita, Christie sanoo.
Entäpä työpaikan hakeminen Suomessa joulun, kesäloman tai yritysten budjettikausien välissä – tai opintojen päätyttyä?
Menetämme ulkomaisia osaajia, koska he eivät koe olevansa tervetulleita.
Asetus saattaa lisätä väärinkäytöksiä, ulkomaisten työntekijöiden turvattomuutta ja riippuvuutta työnantajasta, kun työpaikasta ei uskalla enää irtisanoutua ilman varmuutta uudesta työstä.
Itse asiassa, kolmen kuukauden vaatimus on Koskelan mukaan täysin tarpeeton. Jos työntekijän työluvan ansaintasääntö ei täyty, hän ei saa oleskelun jatkolupaa muutenkaan.
– Tämä uusi säännös on tårta på tårta, aiheuttaa kaikille vain lisätyötä, ylimääräisiä kuluja ja hallinnollisia tehtäviä. Ja kuka sitä hallinnoi?
Minimituloraja haittaa työllistymistä
Uudesta hallitusohjelmasta löytyy toinenkin kohta, joka on erityisen haitallinen työperäiselle maahanmuutolle. Siinä linjataan, että työntekijän oleskeluluvan tulorajan on oltava vähintään 1600 euroa kuukaudessa.
Asiantuntijatehtävissä tällainen minimiansio ei ole mahdottomuus, mutta entäpä vastavalmistuneet opiskelijat, matalapalkka-alat, osa-aikatyöt ja oppisopimuskoulutukset, joiden kautta usein pätevöidytään esimerkiksi työvoimapulan riivaamalle sote-alalle?
Christiellä on esimerkki filippiiniläisestä Suomessa työskentelevästä kodinhoitajasta, jolla on sikäläinen varhaiskasvatuksen yliopistotutkinto.
– Hän ei voi työskennellä varhaiskasvatustehtävissä täällä, ennen kuin oleskelulupa on pysyvä. Menetämme koulutetun osaajan alalla, jossa on kova työvoimapula. Näillä uusilla vaatimuksilla hän ei olisi päässyt Suomeen edes työskentelemään, Laura Christie kertoo.
Nyt ollaan tekemässä tekoja, jotka eivät ratkaise sote-alan kriisiä.
Baronan Elina Koskela haluaisi tietää, miten 1 600 euroa kuukaudessa lasketaan: onko se todellinen ansio vai työtehtävän minimipalkka? Sosiaali- ja terveysalan matalapalkka-ammateissa 1600 saattaa tulla täyteen vain vuoro- ja muut lisät mukaan laskien.
– Nyt ollaan tekemässä tekoja, jotka eivät ratkaise sote-alan kriisiä. Kiinteistöhoitoala on yksi niistä, joilla on huutava pula työntekijöistä. Yrityksemme kuukausittain tekemän Nuorisopulssi-kyselyn mukaan kiinteistöala on 18–29-vuotiaiden mielestä vähiten kiinnostava. Silläkin alalla kuukausiansiot saattavat jäädä alle 1 600 euron, Koskela sanoo.
“Olen valinnut Suomen kolmesti”
Jos nykyisen hallituksen maahanmuuttopolitiikka olisi ollut 20 vuotta sitten voimassa, Suomessa lähes 20 vuotta asunut mediayhtiön tuotejohtaja Luis Orozco ei olisi enää täällä paisuttamassa veropottiamme ja kasvattamassa tulevaisuuden suomalaisosaajia.
– Tulin 19-vuotiaana vuonna 2000 tänne opiskelemaan tietotekniikka-alaa, ja sain jo ensimmäisenä opiskelukesänäni Nokian matkapuhelinyhtiöstä töitä. Kävin välissä opiskelemassa Belgiassa kauppatieteitä, ja kun matkapuhelinala kaatui, olin työttömänä 6 kuukautta, Orozco kertoo.
– Suomi on siitä mahtava, että täällä nörtit ovat cooleja! Missä muussa maassa aikuistumisriittinä toimii ylioppilastutkinto, tuotejohtaja Luis Orozco kehuu.
Silloinen maahanmuuttopolitiikka kuitenkin salli Orozcon etsiä uuden työn, tehdä töitä välillä Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissakin ja palata sitten pysyvästi Suomeen vuonna 2017.
Kansalaisuus hänellä on ollut vuosikausia, ja suomen kielen taito on todella sujuva, kolmen muun kielen lisäksi.
– Vitsailen rakastavani Suomea enemmän kuin suomalaiset, koska olen valinnut tämän maan kolmesti. Vaimoni ja lapsenikin ovat suomalaisia. Arvostan suomalaista työkulttuuria, puhdasta luontoa ja toimivaa yhteiskuntaa, mutta en ole tullut tänne vain maksamaan veroja, vaan elämään elämääni, hän sanoo.
Vitsailen rakastavani Suomea enemmän kuin suomalaiset, koska olen valinnut tämän maan kolmesti.
Orozcosta uuden hallitusohjelman linjaukset kuulostavat siltä, että ulkomaisia osaajia ei Suomeen todellakaan kaivata. Hänestä pelko ulkomaalaisia kohtaan on ymmärrettävä tunne, mutta sen pohjalta ei pitäisi tehdä poliittisia päätöksiä, joilla Suomen taloutta “ammutaan jalkaan”.
– Toimin mentorina alallani, ja eräs Aalto-yliopistosta vastavalmistunut nuori kertoi lähettäneensä Suomessa 60 työhakemusta. Häntä ei kutsuttu yhteenkään työhaastatteluun. Belgiasta hän sai neljä työtarjousta, ja muutti sinne nyt. Kuten arvata saattaa, hänen nimensä on ulkomaalaistaustainen, Orozco huokaa.
– Arvostan suomalaista työkulttuuria, puhdasta luontoa ja toimivaa yhteiskuntaa, mutta en ole tullut tänne vain maksamaan veroja, vaan elämään elämääni, sanoo tuotejohtaja Luis Orozco.
Korkeasti koulutetun Orozcon mielestä on erikoinen ajatus, että työelämän osaaminen määriytyisi passin mukaan. Teknologia- ja pelialan sekä start up -yrityksissä ihmiset tulevat hänen havaintojensa mukaan kaikkialta maailmasta; pienenkin yrityksen henkilöstössä voi olla 20 eri kansalaisuutta.
– Kysymys on vain siitä, kuka haluaa tulla Suomeen osaajaksi. Se on ainoa asia, joka yhdistää kansainvälisiä osaajia. Jos jatkamme tällä maahanmuuttolinjalla, Suomesta tulee ulkoilmamuseo ja menetämme johtoasemamme niissä asioissa, joiden eteen olemme lujasti työskennelleet. Se on surullista.
Kuvitelma osaajien valinnasta on erikoinen
Uusi hallitusohjelma määrittelee selkeästi, mistä ulkomaalaisia työntekijöitä Suomeen halutaan: Filippiineiltä, Brasiliasta, Intiasta, Vietnamista ja Euroopasta.
Academic Work -yhtiön Laura Christie arvelee, että oikeistohallituksen kiinnostus Vietnamiin ja Intiaan perustuu siihen, että niissä on paljon korkeasti koulutettua väestöä.
Vietnamissa ja Brasiliassa harvat tosin puhuvat sujuvaa englantia, ja Suomen työmarkkinoille saapuvalle se on vähimmäisvaatimus.
– Kuvitelma, että Suomi pystyy valitsemaan osaajat, on hyvin erikoinen. Meillä on hyvin vähän vetovoimatekijöitä muihin Euroopan maihin verrattuna, ja sitä vähemmän tänne on tulijoita, mitä vihamielisemmäksi yhteiskuntamme muuttuu, ja mitä vaikeammiksi luvansaantiprosessit muuttuvat.
Christie muistuttaa, että Suomi sijaitsee syrjässä, meillä on kovat kielivaatimukset, kansainvälisesti verrattuna matalat palkat ja yhteiskuntamme on niin homogeeninen, että siihen voi olla vaikea sopeutua.
Mikäli ulkomaalaisella työntekijällä ei ole liutaa lapsia Suomessa tai hän ei suunnittele jäävänsä tänne loppuelämäkseen, juuri mikään ei houkuttele jäämään.
Kuvitelma, että Suomi pystyy valitsemaan osaajat, on hyvin erikoinen.
Baronan Elina Koskela kertoo, että heidän yrityksensä kautta Suomeen on palkattu noin 6 000 kansainvälistä työntekijää 15 vuoden aikana.
– He tulevat tänne nimenomaan töihin, ja se työpaikka sattuu nyt olemaan Suomessa. Jos työ loppuu, he poistuvat tekemään sitä muualle, Koskela muistuttaa.
Suomi ei ole Euroopassa haluttu kohde
Molemmat henkilöstövuokrausyritysten johtajat sanovat tiukasti, että uuden hallituksen linjaus täydentää työvoimaa ”ensisijaisesti EU- ja ETA-alueelta” on järjetön. Suomi ei todellakaan ole Euroopan sisäisessä työnhaussa vahvoilla – päinvastoin.
– EU ja ETA on ihan turhaa haikailua. Tulijoiden määrä vähenee koko ajan eikä Suomi ole haluttu kohde. Palkkatasomme on alhaisempi kuin muualla, ja harva jää Suomeen. Kokemuksemme mukaan EU- ja ETA-maista Suomeen tulevista työntekijöistä 80 % lähtee Suomesta, kun taas Filippiineiltä tulevista noin 80 % jää tänne pysyvästi, Koskela sanoo.
Maahanmuuttoviraston tammikuisen tilannekatsauksen mukaan ulkomaisen työvoiman kasvu muodostuu Suomessa Euroopan ulkopuolisten maiden kansalaisista, sillä Euroopan unionin alueelta saatavan työvoiman määrä on rajallinen.
Mitä rekrytointialan ammattilaiset sitten tekisivät Suomessa ulkomaisen työvoiman tarpeelle?
Baronan johtaja Elina Koskela lopettaisi ensimmäiseksi työhön perustuvan oleskeluluvan osaratkaisun, eli niin sanotun saatavuusharkinnan. Samaa on vaatinut muuan muassa Keskuskauppakamari.
– Suomessa pitäisi tehdä ulkomaalaisten erityisosaajien ja työntekijöiden maahantulo helpoksi ja nopeaksi niin, että henkilöt kokevat olevansa tämän yhteiskunnan täysivaltaisia jäseniä. Meidän pitäisi myös tarjota kielenopiskelua helposti ja lähestyttävästi kaikille, hän sanoo.
Saatavuusharkinnalla selvitetään Euroopan ulkopuolisista maista tulevien työntekijöiden tapauksessa, onko Suomen tai EU:n työmarkkinoilla saatavilla työvoimaa haettavaan työtehtävään. Mikäli näin on edes teoreettisesti, oleskelulupaa ei myönnetä.
Academic Workin toimitusjohtaja Laura Christie puolestaan sanoo, että esimerkiksi suomenkielentaidon vaatimuksen poistaminen työpaikkahauista lisää heti hakijoiden määrää ja tasoa –vaikka ei vaatimusten karsiminenkaan aina auta, kun hakijoita ei yksinkertaisesti ole.
– 12 vuotta sitten alalla aloittaessani kysyimme työnantajilta, onko työtehtävässä pakko osata suomea, jos hakijoita ei löytynyt. Nyt kysymme, miksi on osattava suomea?
Meksikolaistaustainen johtotehtävissä työskentelevä Luis Orozco arvostelee kovin sanoin uuden hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa. Orozco joutui sosiaalisessa mediassa myrskyn silmään, kun hän kertoi ajatuksistaan tunnetuille poliitikoille.
Luis Orozco rakastaa Helsingin vihreyttä: luontoa ja puistoja. KUVA: SARI GUSTAFSSON
Heini Särkkä
29.6. 19:47
LUIS Orozco, 42, on juuri sellainen maahanmuuttaja, joita Suomi tarvitsee. Hän ei olisi täällä, jos hallituksen kaavailemat muutokset olisivat olleet aiemmin voimassa.
Orozco puhui omasta elämästään taannoin hurraavalle satapäiselle yleisölle Helsingin keskustakirjasto Oodin edessä.
– Olen isä, aviomies, työntekijä, yrityksen johtotehtävissä, thriathlon-klubin jäsen. Olin taloyhtiöni isännöitsijä. Olen tässä mielenosoituksessa teidän kanssanne, koska jos ehdotettu lainsäädäntö olisi ollut voimassa aiemmin, en olisi täällä.
Ainakin kolme Petteri Orpon (kok) hallituksen ajamaa muutosta olisi koskettanut suoraan suuren yrityksen tuotejohtajana työskentelevää miestä: 1. EU:n ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen täyskatteellisuus, 2. kolmen kuukauden määräaika uuden työn löytymiselle ja 3. Suomen kansalaisuuden tiukennetut ehdot.
Hallitus kertoo ohjelmassaan, että se etenee kohti EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen täyskatteellisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa opiskelijoiden lukukausimaksujen merkittävää nousua, Suomen ylioppilaskuntien liitto kertoo.
Työperusteinen oleskelulupa sidotaan nykyistä vahvemmin työhön. Hallitusohjelman mukaan maasta on poistuttava, mikäli henkilö ei kolmen kuukauden kuluessa työn loppumisesta ole solminut uutta työsuhdetta.
Hallitusohjelman mukaan kansalaisuuden ehtoja tiukennetaan niin, että asumisaika pidennetään kahdeksaan vuoteen. Asumisaikaan hyväksyttävien ulkomaanpäivien määrää vähennetään.
JUHANNUSTA edeltävänä viikonloppuna Orozco oli seuraamassa puolisonsa suoritusta Venlojen viestissä Porvoossa, kun hänet kutsuttiin Helsinkiin osoittamaan mieltä maahanmuuttopolitiikan kiristyksiä vastaan.
– Koin asian niin tärkeäksi, että totta kai tulin.
Seuraavana maanantaina hän törmäsi kotimatkalla raitiovaunussa kansanedustaja Nasima Razmyariin (sd) ja vihreiden kaupunginvaltuutettu Ozan Yanariin. Kumpikin kertoi tapaamisesta Twitterissä.
Osa keskustelijoista leimasi Orozcon kertomuksen muun muassa ”tuhannen ja yhden yön saduksi”, koska Razmyarin alkuperäisestä twiitistä voi saada käsityksen, että mies on toimitusjohtaja. Tarkalleen ottaen hän työskentelee Schibstedin tuotejohtajana.
– Minulle sanottiin Twitterissä, että miksi vastustat tätä politiikkaa, koska vastustamme vain ihmisiä, jotka tulevat tänne hyötymään järjestelmästä.
– Sanoin, että jos minut näkee kadulla, ei sitä näe päällepäin, mihin ryhmään kuulun, koska olen tumma, enkä näytä suomalaiselta.
Luis Orozco kertoo kohdanneensa Suomessa jonkin verran rasismia, mutta säästyneensä siltä viime vuosina. KUVA: SARI GUSTAFSSON
Samanlaisia maahanmuuttajia kuin minä on tuhansia. Esimerkiksi meksikolaisista osa työskentelee postissa, päiväkodeissa ja yritysten toimitusjohtajina.
Totuus on kuitenkin se, että valtaosa ulkomaalaistaustaisista ihmisistä ei vastaa heistä piirrettyä vastenmielistä stereotypiaa, Orozco sanoo.
– Samanlaisia maahanmuuttajia kuin minä on tuhansia. Esimerkiksi meksikolaisista osa työskentelee postissa, päiväkodeissa ja yritysten toimitusjohtajina.
Vallitsevien ennakkoluulojen vuoksi muualta tulevien on Suomessa vaikea saada koulutustaan vastaavaa työtä, vaikka koulutus olisi hankittu suomalaisessa yliopistossa, hän huomauttaa.
– Muutama viikko sitten tutustuin Ghanasta kotoisin olevaan nuoreen mieheen, joka oli valmistunut maisteriksi Vaasan yliopistosta, mutta työskenteli taksinkuljettajana.
MEKSIKON pääkaupungissa Méksikossa syntynyt Orozco muutti Suomeen opiskelemaan vuonna 2000. Kolme vuotta myöhemmin hän valmistui tietotekniikan insinööriksi silloisesta EVTEK-ammattikorkeakoulusta, joka nykyään tunnetaan nimellä Metropolia. Jo opiskeluaikana hän pääsi töihin Nokialle. Vuonna 2007 Orozco valmistui kansainvälisen liiketoiminnan maisteriksi Brysselissä.
– Menin opiskelemaan Brysseliin, koska ajattelin, että olin tullut Eurooppaan, mutta Euroopan laidalle. Halusin nähdä myös Keski-Eurooppaa, Orozco kertoo.
Dubain jälkeen olin vakuuttunut Suomen yhteiskuntamallista.
Belgian-opintojen jälkeen Orozco palasi Suomeen Nokian leipiin. Vuonna 2012 entinen matkapuhelinjätti alkoi olla vain varjo entisestään. Orozco lähti Nokialta vapaaehtoisen tukipaketin turvin tuhansien muiden tavoin. Tuolloin Nokia tarjosi irtisanotuille työntekijöilleen vapaaehtoisia tukipaketteja, joiden suuruus riippui työvuosien määrästä.
– Tajusin, että Nokialla työskentely oli kuin en olisi työskennellyt Suomessa, vaan eräänlaisessa Nokia-kuplassa. Se, mistä ei puhuta juurikaan on, kuinka moni kansainvälinen ammattilainen lähti Nokian kriisin jälkeen Suomesta.
Kun Orozco ei löytänyt uutta työtä Suomesta, hän lähti Dubaihin. Hän asui ja työskenteli Arabiemiraateissa neljän vuoden ajan, kunnes palasi vuonna 2017.
– Dubain jälkeen olin vakuuttunut Suomen yhteiskuntamallista. Siellä tienasin paljon, mutta kulut olivat valtavat. Omasta pussista piti maksaa kaikki, mitä täällä rahoitetaan verovaroin, kuten koulumaksut ja sairausvakuutukset.
Lisäksi Arabiemiraateissa vuokrat ja ruoka olivat valtavan kalliita ja sosiaaliset erot mittavia.
– On totta, että siellä veroja ei tarvitse maksaa, mutta yhtä kaikki käteen jää saman verran rahaa. En ole edes kovin sosialisti, mutta siellä vallitsee villi kapitalismi.
Jos silloin Suomen korkeakouluissa olisi ollut lukukausimaksut, olisin mennyt Saksaan.
VUOSIEN välissä Orozco meni naimisiin suomalaisen naisen kanssa. Opiskeluaikana tutustunut pariskunta sai kaksi lasta, jotka ovat nyt 10- ja 12-vuotiaita.
– Olen aina tehnyt töitä internetin parissa. Kun tulin tänne vuonna 2000, vaikutti, että Suomessa olivat kaikki teknologiat Nokiasta ja Linuxista lähtien. Olin jo menossa Saksaan ja puhuin saksaa. Jos silloin Suomen korkeakouluissa olisi ollut lukukausimaksut, olisin mennyt Saksaan.
Kun Orozco lähti Nokialta, hän oli työttömänä puolen vuoden ajan.
– Jos silloin olisi ollut voimassa kolmen kuukauden sääntö, minun kohdallani se olisi mennyt umpeen.
– Minua on lyöty baarissa ja päälleni on syljetty kadulla.
OROZCO on ollut Suomen kansalainen yhdentoista vuoden ajan. Hän kritisoi hallitusohjelman kirjausta, jonka mukaan Suomen kansalaisuuden asumisaikaa pidennetään kahdeksaan vuoteen ja asumisaikaan hyväksyttävien ulkomaanpäivien määrää vähennetään.
– Olen asunut Suomessa yli 18 vuotta, mutten kahdeksaa vuotta peräjälkeen. Puhun suomea ja olen täysin integroitunut Suomeen.
Meksikolaistaustainen mies kertoo kohdanneensa rasismia Suomessa useasti, mutta viimeiset kymmenen vuotta hän on säästynyt solvauksilta.
– Minua on lyöty baarissa ja päälleni on syljetty kadulla. Kymmenen vuotta sitten olin bussipysäkillä Suutarilassa, kun takanani pojat alkoivat puhua ”vitun neekeristä”. Vasta kun käännyin, tajusin, että he tarkoittivat minua.
KUVA: SARI GUSTAFSSON
Orozco on huolissaan Suomessa syntyneiden lastensa puolesta. Hän pelkää, että he joutuisivat kohtaamaan ennakkoluuloja vain siksi, että heillä on isänsä espanjalaisperäinen sukunimi. Orozco kertoo havainneensa, että työnantajat kiinnittävät huomiota hakijan nimeen ja saattavat sanoa suoraan, että palkkaavat mieluummin kantasuomalaisen.
– Kerran minut kutsuttiin työhaastatteluun. Paikalla kerrottiin, että he olivat lyöneet vetoa, voiko tämän niminen henkilö puhua suomea. Lähdin menemään.
Hän kertoo kuulleensa ystäviltään, että heidän lapsensa ovat kohdanneet Suomessa rasismia vain siksi, että puhuvat jotain muuta kieltä kuin suomea.
– Siitäkin huolimatta, että heillä on aika valkoinen iho.
Hän vitsailee rakastavansa Suomea jopa enemmän kuin suomalaiset, koska on valinnut tämän maan kolme kertaa: ensi kerran, kun tuli tänne nuorena opiskelemaan, toisen kerran Brysselin-opintojen jälkeen ja kolmannen kerran Dubain-työkomennuksen jälkeen.
– Lähdin, koska minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa ja palasin heti, kun se oli mahdollista. Perussuomalaiset eivät edusta sitä Suomea, jonka tunnen. Suomi, jonka tunnen, on avoin, kilpailukykyinen, ja uskoo ihmisoikeuksiin ja yhdessä tekemiseen.
– Kuinka tavallista on, että ihmiset taputtavat verojen maksulle? Se johtuu siitä, että olemme sitoutuneita tähän maahan.
OROZCON mielestä Suomessa hallitsee narratiivi, jossa maahanmuuttaja on lähes haukkumasana. Hän kokee, että perussuomalaiset eivät näe häntä tai muita ulkomaalaistaustaisia edes ihmisinä.
Erityisen pettynyt Orozco on siihen, että kokoomus, RKP ja kristillisdemokraatit ovat lähteneet tekemään perussuomalaisten ajamaa maahanmuuttopolitiikkaa yhteiseen hallitukseen.
– Monet perussuomalaiset ovat mukana äärioikeiston toiminnassa. Mutta kun Suomessa kutsut perussuomalaisia äärioikeistolaiseksi puolueeksi, nousee hirveä haloo. On aika, että joku sanoo ääneen, että he ovat rasisteja.
Vaalien alla silloinen pääministeri, Sdp:n puheenjohtaja Sanna Marin kutsui perussuomalaisia ”avoimen rasistiseksi puolueeksi”. Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra vastasi syytöksiin Twitterissä kommentoimalla muun muassa, että puolueen arvopohjassa ei ole mitään hävettävää. ”Olemme kansallismielinen ja isänmaallinen puolue; puolustamme Suomea ja suomalaisuutta”, Purra kirjoitti.
– Suomessa moni pitää maahanmuuttajia porukkana, joilla ei ole koulutusta, ja joka tulee tänne elämään valtion kustannuksella, tekemään rikoksia ja ovat raiskaajia ja vaikka mitä, Orozco näkee.
TALVISIN kahden lapsen isä harrastaa murtomaahiihtoa. Viikonloppuna Orozco pyöräili yksin Porvoosta Helsinkiin. Meksikossa hän ei olisi voinut kuvitellakaan tekevänsä vastaavanlaista retkeä, eikä pelkästään siksi, että Suomen kaltaista pyöräteiden verkostoa ei maassa ole. Ryöstön tai sieppauksen uhriksi joutumisen riski on liian suuri.
– Helsinki on inhimillisen kokoinen kaupunki. Minusta on ihanaa, että täällä on niin paljon luontoa ja puistoja. Kuka tahansa meksikolainen arvostaa Suomessa sitä, kuinka turvallinen maa tämä on.
Orozco arvostaa myös sitä, että kaupungin julkinen liikenne toimii.
– Kaikki suomalaiset eivät tiedosta sitä, kuinka hyvin asiat toimivat Suomessa. Emme voi pitää sitä itsestäänselvyytenä.
Mielenosoituksessa Orozco sanoi, että maksaa mielellään veroja, koska se on helppoa ja niiden vaikutus näkyy. Ihmiset taputtivat kommentille.
– Kuinka tavallista on, että ihmiset taputtavat verojen maksulle? Se johtuu siitä, että olemme sitoutuneita tähän maahan. Meistä jokaisella on suomalainen unelmamme. Yhdellä se voi olla löytää koulutusta vastaavaa työtä, toisella se voi olla oma talo tai kesämökki.
Finland’s Immigration Service updated its website with language that echoed the government programme — but officials say that’s a coincidence.
File photo of a Finnish Immigration Service sign. Image: Yle
EGAN RICHARDSON
27.6 18:09•Updated 27.6 18:53Share
Finland’s Immigration Service (Migri) says a website update that appeared to echo language from the government programme was a coincidence, and it has not yet changed practices to match the new administration’s harsher line.
The new government programme includes a raft of measures designed to tighten the rules around moving to Finland.
One of the changes is a requirement that employers inform the authorities when an employee is fired or resigns, so that their residence permit can be revoked within three months of them losing their job.
That proposal prompted an outcry from foreigners in Finland, given the discrimination and exploitation they can face when looking for new positions.
Juliane Fuchs, a service designer from Germany who has lived in Finland for four years, was therefore concerned when she noticed a change in the official guidance last week.
Migri had updated its website with language similar to that in the government programme, which was published on 16 June.
“Can one single person change thousands of people’s lives with a simple directive?” asked Fuchs. “That doesn’t sound overly democratic to me.”
Edited in May
The Finnish version of the Migri website now states that “we can start the cancellation of the permit once you have been unemployed for three months”.
The previous wording mentioned the possibility of cancelling work-based residence permits if unemployment struck, but did not include a time frame.
Migri says the wording on the website was changed on 26 May, 21 days before the government programme was published, and the agency was at that point unaware of the content or phrasing in the government programme.
They say the timing of the change is a coincidence, and in practice nothing has changed.
“Currently if or when we find out, we can consider the removal of the residence permit right away,” said Päivi Henriksson from Migri. “The law allows us to do this right away but in practice we are unable due to the processing queues and so on. So in theory, the law allows us to do this [at present].”
Henriksson says the change was made partly to encourage victims of human trafficking and labour abuses to come forward and report their employers to the police.
Migri believes that letting them know they have three months to find a new job after reporting bad employers will help victims to leave abusive situations.
“When we are open about this three months, the time we give people, it gives the possibility for victims of human trafficking or labour abuses to resign and look for a new job, so they don’t have to stay in abusive employment,” said Henriksson.
“No obligation” for employers
The new government programme says that in future employers will be asked to inform Migri when a foreign employee’s employment ends, so they can ensure the person leaves Finland. In theory employers can do that already, but Migri does not ask them to.
“Some employers regard it as their responsibility to inform us, if there is a change to the residence permit conditions,” said Henriksson. “There is no responsibility to inform us, but some do. The government might change this in the future, but for now there’s no obligation.”
Even if the Migri change has no practical impact just yet, the government’s proposals have worried many foreigners in Finland.
“What upsets me about the three month rule that they want to pass, is that if that had been in place before I was a citizen, I probably wouldn’t be here,” says Luis Orozco, originally from Mexico, who currently works as Product Director for an e-commerce firm.
He had taken voluntary redundancy from Nokia, and then been laid off by another firm before spending four years outside Finland working in Dubai.
Orozco says that Finnish recruitment works slowly, and in the summer months almost shuts down completely at some firms. If someone loses their job in June, hiring managers are unlikely to be looking at applications until August, and by then half of the three month period could be up.
The government programme states that it is committed to increasing supervision and preventing abuses in the immigration system, and is emphatic that “Labour immigration must improve general government finances”. Orozco sees that as offputting for foreigners in Finland and those thinking about moving to the country.
“Basically that just shows me that this incoming administration is hostile towards immigration,” said Orozco. “That’s what it is, because anybody who knows how the labour market in Finland works knows that you cannot find a new job in three months if you lose your job.”
This is an archived copy of a blogpost by Qvik regarding a talk I gave there in June 2023. The original here.
Without backup from company culture, company strategy will fall on deaf ears. Schibsted has found a unique way to combine the two by focusing on people and continuous discovery and delivery.
Schibsted is an organisation with several well-known digital brands in Finland, Sweden, Norway and Denmark. In Finland, they are best known for Tori, Oikotie and Rakentaja. The company has over 1,000 employees and scores of product teams across the Nordics.
Luis Orozco, Schibsted’s Product Director, Engagement and Trust, explains that for him, building a company culture started with acknowledging that we all have work lives and personal lives, and these two come with different identities.
“Maintaining two identities takes mental capacity. We want to lower the cognitive load of people so we encourage our people to be themselves at work.”Luis Orozco, Product Director, Engagement and Trust at Schibsted
For instance, when Orozco introduces himself at work, he also talks about his love and passion for cross-country skiing and good tacos. For Orozco, good tacos are basically as essential as breathing.
“It’s important that people at work see each other as real people, not just titles.”
Company culture isn’t born on a 3-day management retreat
Company culture is not a statement or nice words on a website but the sum of how all employees behave. When people in the company are open, the company culture is open. Culture also shows what you really are, not what you say you are.
Orozco quotes management consultant and writer Peter Drucker: “Culture eats strategy for breakfast.” The quote doesn’t mean that strategy is not important. It just states the fact that, if your company strategy and company culture are not aligned, your strategy is quickly forgotten.
“It’s really important that the top management has their ear to the ground.”Luis Orozco, Product Director, Engagement and Trust at Schibsted
The same goes for everyone working in a leadership position. Leaders are responsible for creating trust and psychological safety, which ultimately lead to resilience. They also decide which things are encouraged or discouraged at the workplace.
“This is something that you have to think about consciously, and it’s easy not to.”
Have failure cake and deployment pulla but avoid OKR watermelons
Nordic consumers have a lot in common, and as a pan-Nordic company, Schibsted is well aware of that. But what unites the Nordics above all, according to Orozco’s personal observation, is the love of cake.
“Everybody loves cake. So when we learn, we have cake, and when we launch something, we have cake. We also have this thing called pulla-driven development: every time there is an important deployment, we give pulla to the team”, Orozco says. Pulla is the Finnish word for a sweet bun or cinnamon roll.
The idea is to acknowledge people’s contributions and give credit where due. By celebrating both success and failure, Schibsted aims to build a fearless culture that doesn’t shame people for trying and occasionally also failing.
Work at Schibsted is planned based on a dream of what they would love to have ready by the end of the year, and the dream is based on the company strategy. After defining the dream, the teams define the must-win-battles that lead to this dream coming to a reality and then decide on the Objectives and Key Results they will follow.
OKRs are marked on a confidence sheet in different colors: green is on track, yellow is at risk and red is not achievable.
“What I don’t like to see is the OKR watermelon. That’s when the sheet looks like there’s green, green, green and suddenly, at the end of the planning period, red. It means that the team is not estimating their work confidence and progress as they should.”
Join Qvik’s next Digital Product meetup?
This article is based on Qvik’s Digital Product Meetup held on June 14. The DiP meetups are a place for product managers, product owners and people in product management to discuss and learn about relevant themes.
The next meetup will happen after the summer holidays. If you’re not on the invitation list yet, leave your contact details in the form below.
